Perjantai – Retkikunta saapuu Dubliniin
Olutseura DOSin perinteinen ulkomaan eksku suuntautui tänä vuonna Irlannin vihreälle saarelle, sen pääkaupunkiin Dubliniin. Matkakohde valikoitui jäsenäänestyksen perusteella, päihittäen selvästi muut kärkiehdokkaat Berliinin ja Münchenin. Lopulta reissuun ilmottautui kuusi oluenhimoista dossilaista, jotka sulloutuivat kuulaana syyskuun lopun perjantaina Elenan auton kyytiin suunnaten karavaaninsa kohti Helsinki-Vantaata. Luonnollisesti yksi kuudesta matkalaisesta ei mahtunut autoon, joten kuin osoituksena olutseuramme matalasta hierarkiasta bussin kyytiin joutui turvautumaan puheenjohtaja Toni. Ajoituksemme lentokentälle menemisen suhteen oli hieman haparoiva, sillä emme ehtineet nauttia yhtään aisteja terävöittävää mallasjuomaa paikallisessa anniskeluravintolassa The Oak Barrelissa. Kaikki kuitenkin selvisivät lennolle ajallaan ja matka kohti maahisten maata alkoi.
Hostellin julkisivu oli ilo silmälle.
Irlannin kamaralle laskeutunut retkikuntamme oli sekä nälkäinen että janoinen, joten kamat hostellille heitettyämme suuntasimme käytännössä ensimmäiseen vastaantulleseen pubiin tyydyttämään tarpeitamme. Tämä osoittautui onnistuneeksi valinnaksi, sillä The Celt tarjoili erinomaista ruokaa, juomaa ja tunnelmaa. Siitä tulikin seurueemme yksi kantapaikoista viikonlopun aikana. Illallisen jälkeen kävimme vielä yksillä olusilla lähipubissa, jonka jälkeen palasimme hostellille valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.
Varapuheenjohtaja Krisse nauttii ja Suvi haaveilee reissun ensimmäisistä tuopillisista Guinnessia.
Paikallisen pienpanimon tuotteita lähipubissa.
Lauantai – Mustan kullan metsästys
Koko lailla ravitsevista aineksista (vaaleaa leipää, marmeladia ja ylikypsiä kananmunia) koostuneen aamiaisen nautittuamme päätimme osallistua ohjattuun kävelykierrokseen Dublinin keskustassa. Tämä olikin erinomainen keino ottaa tuntumaa kaupungin historiaan, arkkitehtuuriin ja kulttuuriin. Saimme kierroksen aikana paljon uutta tietoa dublinilaisten elämästä. Ja kuten ulkomaan ekskursioilla kuuluukin, solmimme myös kansainvälisiä ystävyyssuhteita. Joukkoomme nimittäin lyöttäytyi iloinen saksalainen veijari Sebastian, joka oli lähtenyt viikonloppureissulle Dubliniin. Jostain kumman syystä hän viihtyi seurassamme koko lauantaipäivän, joten pääsimme harjoittelemaan englannin ja saksan kielen taitojamme. Sebastian osoittautuikin iloiseksi kaveriksi, jonka ydinosaamiseen kuuluvat levottomat tanssiliikkeet ja irlantilaisten kansanlaulujen lyriikat.
Temple Barin alue toimii Dublinin ravintolaelämän keskuksena.
Irlannin tunnetuin olutmerkki näkyy vahvasti katukuvassa.
Kaupunkikierrokselta irtautumisen jälkeen lähdimme irish coffeen ja pitsan voimalla suunnistamaan kohti erästä Dublinin pyhimmistä paikoista. Tuo Arthur Guinness -nimisen herrasmiehen vuonna 1759 perustama laitos valmistaa yhtä maailman tunnetuimmista oluista, Guinnessia. Jessen sieluakin mustempi stout-tyylinen olut on vuosisatojen saatossa vallannut vakuuttavalla tavalla maailman oluthanoja, mistä kertoo jo se, että Guinness Storehouse on koko Irlannin suosituin matkailunähtävyys! Alkuperäisen panimon tontille rakennettu kompleksi onkin varsinainen Guinness-universumi. Seitsemänkerroksinen rakennus toimii sekä panimomuseona että ravintolamaailmana, jonka ylimmän kerroksen ravintolassa voi siemailla tuoretta Guinnessia nauttien näköalasta Dublinin kattojen yli.
Se on iso.
Teemu ja Toni nauttivat maisemista olutpyhiinvaeltajan mekassa.
Muutaman lasiin taltutetun vaahtopään kurkkuun kumottuamme lähdimme tallustelemaan kohti illallispaikkaa. Olimme varanneet pöydän viihtyisästä gastropubista, joka tarjoili kattavan hanavalikoiman oman panimonsa tuotteita. Näiden kokemusten perusteella Olutseura DOS suositteleekin lämpimästi Galway Bay Breweryn ravintoloita kaikille janoisille ja nälkäisille Dublinin matkaajille! Päivän aikana kansainvälistä väriä joukkoomme saaneen ekskuporukan ilta jatkui parin pubin kautta tuttuun ja turvalliseen The Celtiin, jossa nautimme perinteisestä irkkutunnelmasta livebändin säestyksellä ja panimotuotteiden öljyämien lanteiden turvin.
Sunnuntai – merellistä meininkiä
Olimme kuulleet paljon hyvää läheisestä merenrantakylästä Howthista, jonne sukkuloimme sunnuntain viettoon kätevästi lähijunalla. Matka kestää vain puolisen tuntia ja edestakainen lippu kustantaa osapuilleen 6 euroa. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen kohde, jossa pääsee kosketuksiin myös Britteinsaarten karun kauniin meriluonnon kanssa. Howthissa järjestetään viikonloppuisin myös pienet markkinat, joilta saa ostettua paikallisia ruoka- juoma- ja käsityötuotteita. Me suuntasimme kuitenkin Howth Cliff Walkille, joka on merenrannan yläpuolisilla jyrkänteillä kiertävä luontopolku. Ajoittaisesta vessahädästä huolimatta upeat maisemat ja raikas meri-ilma saivat mielen rauhoittumaan ja Jyväskylässä odottavat opintokiireet tuntuivat vain kaukaiselta muistolta.
Howthin maisemat olivat kuin satukirjasta.
Muutaman tunnin kävelyn jälkeen alkoi tehdä mieli ruokaa ja hyvää olutta. Yksi viikonlopun epätoivoisimmista hetkistä koettiinkin, kun suurin osa ravintoloista oli sunnuntain kunniaksi täyteen varattuja. Lopulta, yritettyämme ensin epätoivoisesti änkäytyä puoleen tusinaan eri ruokapaikkaan etsintä tuotti tulosta, kun mukavan oloinen meren antimiin erikoistunut ravintola toivotti seurueemme iloisesti tervetulleeksi. Kenties jotain nälän tasosta kertoo sekin, ettei hymymme hyytynyt kovin pahasti edes silloin, kun tarjoilija vakavalla naamalla ilmoitti, ettei ravintolassa tarjoilla lainkaan olutta. Nopeasti mieleen palautetut opit viime kevään viini-illasta saivat meidät valitsemaan erinomaista chileläistä valkoviiniä, jonka voitelemana tuoreet meren ja maan antimet soljuivat saumattomasti kurkusta alas.
Lupaus, joka jäi lunastamatta.
Tässä ravintolassa raaka-aineet eivät päässeet pahasti vanhentumaan.
Maistuvan aterian jälkeen palasimme junalla takaisin Dublinin keskustaan, jossa saimme houkuteltua väsyneet raajamme liikkeelle vielä parin panimoravintolan vetoamana. Erityisesti J.W. Sweetman -niminen paikka jäi mieleen upeasti vanhaan rakennukseen entisöidyllä miljööllään. Illan päätteeksi hostellin merenrantaakin kosteamman sisäilman hellään syleilyyn nukahti kuusi väsynyttä mutta onnellista matkaajaa.
Maanantai – taas saapuu aivan liian aikaisin kai
Uusi viikko valkeni meille harmaana ja pilvisenä, tosin jonkinlainen ihme lienee tapahtunut jo siinä, että koko viikonlopun aikana ei saatu nauttia kuin muutamasta hassusta sadepisarasta. Sumuisten saarten sää oli siis vuodenaikaan nähden hyvinkin suosiollinen. Tähän asti yhtenäisenä joukkiona vaeltanut seurakuntamme jakaantui maanantaiaamuna kahteen leiriin. Syynä tähän eivät olleet kuitenkaan uskonnolliset erimielisyydet, vaan viski. Osa porukasta lähti tutustumaan paikalliseen viskitislaamoon, kun taas toiset tyydyttivät estetiikan nälkäänsä vierailulla Trinity Collegen kampusalueella. Kyseessä on yksi Britteinsaarten perinteikkäimmistä ja arvostetuimmista yliopistoista, ja sen Dublinin keskustan tuntumassa sijatseva kampus on kauniine rakennuksineen ehdottomasti näkemisen arvoinen.
Trinity Collegen kampus oli ihan hieno, mutta ei nyt mikään Seminaarinmäki.
Teelingillä maisteltiin herkullisia mallasviskejä.
Viskitislaamolle jalkautunut osastomme pääsi kiertämään vuonna 2015 perustetun Teelingin tislaamon tiluksia. Irlantilaisen viskin kunniakkaasta historiasta huolimatta se on ensimmäinen Dublinissa toimiva viskintuotantolaitos yli sataan vuoteen. Teelingillä meille esiteltiin viskin menneisyyttä ja nykypäivää. Pääsimme myös ihmettelemään tuon jalon mallasjuoman valmistusprosessia sekä maistamaan tislaamon omia tuotoksia. Erinomaista tavaraa, jota voi löytää silloin tällöin myös Alkon valikoimista.
Viimeinen ateria ennen kotiin lähtöä nautittiin trendikkään oloisessa hampurilaispaikassa, josta reissuväsymyksen pukema hiljainen joukkio marssi kohti lentokenttää vievään bussiin. Terminaalissa vielä yhdet Guinnessit kitusiin ja matka kohti Suomea alkoi. Paluulento ja sitä seurannut ajomatka Jyväskylään sujuivat vallan letkeästi, etenkin kun Jessen lauantai-illan baarimuusikoilta ostama CD-levy työnnettiin soittimen uumeniin. Noin 7 kertaa Helsinki-Jyväskylä -osuuden aikana läpi kuunneltu äänite sisälsi hilpeää irlantilaista kansanmusiikkia, joka toi mukavaa kontrastia ulkona ohi vilahtaviin syysyön maisemiin. Lystikäs viikonloppu päätettiin lystikkäissä merkeissä.
Ulkomaan ekskursio 2018 oli erinomaisen onnistunut reissu, josta riittää muisteltavaa vielä pitkään. Ei voi muuta kuin lämpimästi suositella tätä legendaarista matkaa. Nähdään siis ensi vuonna!